Miksi laki suojelee enemmän sutta kuin ihmistä?

Perustuslakiin on kirjattu kansalaisten perusoikeudet. Perustuslaissa on otettu kantaa ihmisten yhdenvertaisuuteen, oikeuteen omaan elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen sekä jokaisen omaisuuden turvaamiseen. Näyttää kuitenkin siltä, että meillä laki suojelee enemmän sutta kuin ihmistä. Mietin, miksi ihmeessä susi piti hävittää näiltä alueilta noin sadaksi vuodeksi, jos sille kerran oli tilaa eikä siitä ollut vaaraa kenellekään? Kun susi laajentaa reviirinsä ihmisen asuinalueelle, on ihminen sudelle helposti saalistettava ruoka.

Kalannin Hallun kylää vaivaa taas petojen leviäminen asuinalueelle. Tauno Tujula havaitsi kaksi sutta kylän alueella 25.1.2010. Sudet kulkivat aamupäivällä kylällä 8-9 aikaan ja ylittivät tien samasta kohdin, josta lapset menevät opinahjoonsa.

Kyläläiset ovat huolissaan vallitsevasta käytännöstä, joka sallii suden käydä asuinrakennusten pihapiirissä ja niiden läheisyydessä. Käytäntö rikkoo suoraan perustuslakia. Mielestäni valtiovalta on unohtanut puolustaa kansalaisiaan näinkin oleellisessa asiassa. Nykyisen käytännön puolustajat ovat luultavasti lapsettomia taikka asuvat kaupunkien lähiöissä, joissa ongelma ei ehkä tunnu todelliselta.

Niin kauan kuin Suomi-nimisessä maassa sijaitsevissa kunnissa tarjotaan asumiseen tarkoitettuja tontteja ja asuntoja myös kehäkolmosen ulkopuolella, tulisi olla mahdollista käytännössä puuttua asukkaiden turvallisuutta ja elämää uhkaaviin vaaroihin. Nyt apua on mahdollista saada vain silloin, kun uhkana on toinen ihminen. Kun vaaran aiheuttaja on pihalla ja koulumatkalla lapsia vaaniva peto, avun saanti pysähtyy epämääräiseen soperteluun EU:n pykälistä.

Keskustelupalstoilla näkee susia asuinalueille halajavien anonyymien ihmisten fanaattisia ja koomisia kommentteja. Epärealistisen uhoamisen sijaan susien hemmottelijat voisivat kantaa kortensa kekoon osallistumalla niihin turvatoimiin, joita susien takia on jouduttu tekemään. Vapaaehtoistyötä riittää tehtäväksi jokaiselle viikonpäivälle. Asiasta aiheutuvat ylimääräiset kustannukset ja työ tulisi kantaa susien paapojien taholla. Sitä kutsuttaisiin vastuunkantamiseksi, joten sitä tuskin tulemme näkemään.

Susien kaatolupia on lähes toivoton saada. Mistä löytyy muutama kansanedustaja, joka ottaa asian vakavasti ja lähtee ajamaan asiaa eteenpäin? Olen varma, että asia muistetaan seuraavissa vaaleissa. Asiasta on kirjoitettu jo riittämiin. Nyt olisi aika laittaa asia päiväjärjestykseen, ennen kuin joudumme iltapäivälehtien etusivuilta lukemaan tämän vuosisadan ensimmäisestä ihmisuhrista Suomessa! Susien käyttäytymistutkimusten perusteella tämä on vain ajan kysymys, mikäli toimenpiteisiin asiassa ei ripeästi ryhdytä. Onneton tapahtuma ei tule olemaan yllätys, vaan maassamme harjoitettavalla susipolitiikalla harkiten aiheutettu tulos. Kuka ottaa todellisen vastuun asiasta ennen kuin on liian myöhäistä?

 ”Onko sinulla valittamista, ja kenelle sinä hyvin toimivassa järjestelmässä valittaisit.”

Tätä Paavo Haavikon ajatusta mietin maassamme harjoitettavasta susipolitiikasta äimistyneenä.

Hannu Tohila, kehitysjohtaja, eläkeläinen

Uusikaupunki 1.2.2010

 

 

Ps. Lähetin yllä olevan jutun myös maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle. Hän kiitti yhteydenotosta ja kertoi selvittävänsä parhaillaan sitä perustuslain suojaa, jonka ihmiset pedoilta tarvitsevat. ”Miten se toimii ja miten se saataisiin toimimaan kun samaan aikaan EU-komissio vaatii meiltä susien tiukkaa suojelua ja on jo kerran vienyt meidät oikeuteen.” Ministeri Anttila totesi pitävänsä tästä asiasta palaverin oikeuskanslerin viraston kanssa. ”Palaan sitten asiaan jonka vakavuuden todella tiedostan.”

 

Kiitän ministeri Anttilaa nopeasta reakoinnista tämän vakavan asian suhteen.